Miten päädyin IT-alalle:
Huomasin biologian opiskelujeni loppupuolella, että vietin yhä enemmän aikaani ainejärjestöni tietokoneluokassa. Yritin ymmärtää, miten sähköpostit toimivat, opettelin unix-komentoja, jotta ylipäänsä pystyisin tekemään mitään ja halusin oppia tekemään html-sivuja itse.
Väsyin siihen, etten osannut käyttää tietokonetta/ohjelmia ja kysyä jatkuvasti ”miten tämä…miten mä” ja saada vastaukseksi ”sori, en mäkään tiedä”. Päätin ja halusin oppia tekemään asioita paremmin. Niinpä marssin tietojenkäsittelytieteen luennoille ja totesin, että kyllä nämä asiat ovat opittavissa, eivät ne mitään nörttien salatiedettä ole 🙂
Työn arkea ja tyypillinen työpäivä:
Luen aamun bussimatkalla usein sähköpostit, facebookin ja twitter-syötteet kännykästäni. Siinä sekoittuu hupi ja hyöty koska työpaikalle saapuessani menetän aamuenergiani, jos istun heti tietokoneen äärelle.
Yleensä tehokkaimman luovan ajattelun/intensiivisen työskentelyn tunnit ovat itselläni 9-11 ja 14-16, joten yritän käyttää ne suunnittelutyöhön.
Minulla on käytössäni erillinen suunnittelupöytä, jonka lähellä ei ole mitään sähköisiä laitteita, vain paperia ja kyniä. Monesta voi tuntua oudolta ajatus, että online-järjestelmiä suunnitellaan kynällä ja paperilla eikä tietokoneella. Kynä ja paperi ovat kuitenkin ylivoimaisia suunnittelutyökaluja valmisohjelmiin verrattuna. Niillä voi suunnitella käyttöliittymiä nopeasti tableteille, mobiilille tai perustietokoneen näytöille. Rakastan myös sitä tunnetta, kun paperin voi puristaa tolloksi ja heittää roskakoriin, ”ei toimi, uusiksi meni”.
Piirtämällä käyttöliittymäsuunnitelmia paperille aivot eivät kangistu kaavoihin tai eikä mikään järjestelmä aseta rajoitteuita kynälle ja paperille. Voit suunnittella mitä tahansa!
Tyypillisen työpäiväni on suunnittelua, mutta sitä ennen on ollut intensiivisempi vaihe; käyttäjähaastatteluit, missä pyrin saamaan käyttäjältä sitä tietoa, mitä asioita hän tietokonejärjestelmällä/mobiililla yrittää tai haluaisi tehdä työhönsä tai vapaa-aikaansa liittyen. Opin tuntemaan käyttäjän, hänen työnsä ja tarpeensa sekä nykyiset ongelmansa. Aina työnkulun ongelmat eivät ole tietokonepohjaisia ja ratkaistavissa tietokoneella!
Saamani tiedon pohjalta piirrän yhtä tällaista käyttäjän tarvitsemaa toimintoa ihan viimeiseen yksityiskohtaan asti. Jokainen hiiren/sormen tekemä klikkauksen tila pitää olla piirretty. Suunnittelutyö ei ole suurpiirteistä, se on yksitysikohtien hieromista. Aika usein teemme tätä suunittelutyötä työparin kanssa, sillä kaksi silmäparia oivaltaa paljon enemmän asioita kuin yksi.
Päivän viimeiset tunnin/tunnit käytän yleensä uuden oppimiseen, sähköposteihin, vapaampaan toimintaan tai jo koodatun työn toiminnan katselmointiin (että se toimii, kuten käyttöliittymäsuunnittelija olin sen ajatellut).